Kultaputki

Oslon MM-kisat ovat jo mennyttä aikaa, mutta näin viikon jälkeen on hyvä palata niitä fiilistelemään. Kun viimeksi kirjoitin, kirjoitin Suomen hiihtojoukkueen mitalitulevaisuudesta ja mitäpä tapahtuikaan? Joukkue jakoi jälleen ikimuistoisia hetkiä kotisohville. Pelko kaikkien aikojen floppikisoista oli täysin turhaa. Vuoden 1995 hiihdoista jatkunut kultien sarja ei napsahtanut poikki, vaan sitä jatkettiin suomalaisella periksiantamattomuudella. Ketä sitten saadaan kiittää? No, Suomi sai jälleen uuden kuninkaan.

Matti Heikkinen saapui tiistaina 1.3.2011 muiden kymmenien kilpakumppaniensa tapaan Holmenkollenin hiihtostadionille osallistuakseen 15 km:n kilpailuun. Aamulla oli tehty tavalliseen tapaan testilenkkiä, ja viimeisenä suomalaisena itse kisaan lähtenyt Matti tiesi kaiken olevan kunnossa. Ensimmäisessä väliajassa oli havaittavissa jotakin kummallista: ennakkosuosikit näyttivät jäävän jo heti kättelyssä kärjelle useita sekunteja liian paljon. Suomalaisittain toiveet nousivat erityisesti Ville Nousiaisen kohdalla, mutta Jauhojärvi ja Heikkinenkin tulivat aivan iskuetäisyyksillä. 7,5 kilometrin kohdalla kaikki alkoi muuttua, kun Matti Heikkisen nousu alkoi purra. Norjalaispertsailijoista Eldar Rönning piti edelleen pintansa kärkipaikoilla, mutta Jyväskylän suuri mies vaani aivan suksenkärjet kannoissa kiinni toisena. Muut suomalaiset niin ikään tulivat melkoista unelmaa kohti. Ja kohta oli enää 5 kilometriä jäljellä. Ja hei, Heikkinen harppaisee kärkeen! "Hapolla" hapot jyskyttävät jäsenissä, mutta mies ei tunne muuta kuin mitalin maukkaan maun. Tuhannet harjoittelukilometrit, uskomaton urakka, median kritiikki ja uskonpuute suomalaisen hiihtourheilun puolesta... Kaikki tämä valmisti Heikkistä uransa suureen voittoon. "Varma kulta!" huudetaan ladun varresta, kun latua enää kilometri edessä. Mies ei tuulettele, vaan tekee kaikkensa loppuun saakka, venyttää yli maaliviivan ja antaa itsestään loputkin maalialueen lumelle. Mestari on saapunut! "Kuka ihmeen Heikkinen?" muut kyselevät toisiltaan. Niinpä. Suomessa mestarit ovat hiljaisia tuntemattomuuksia.

Eikä tämä suinkaan ollut Suomen kisojen ainoa ilonpäivä. Jo edellisenä päivänä naisten kympillä nähtiin sellainen kisa, jota en tiedä koskaan aiemmin tapahtuneen MM-tasolla. Roponen 16., Niskanen 8., Muranen 6., Lähteenmäki 5. ja Aino-Kaisa Saarinen vapautti Suomen mitalihanat pronssillaan. Neljä naista kahdeksan parhaan joukossa! Myönnän, että hymy oli aika herkässä, kun kahdessakin eri väliaikapaikassa kuulutettiin suomalaisten neloisjohtoa. Kuinka tällainen muodonmuutos viikonlopulta oli mahdollista? Toki urheilijamme ovat silkkaa rautaa, mutta erityisylistykset menevät kyllä joukkueen huollon suuntaan. Huonoon voiteluun kaatuivat esimerkiksi Ruotsin miehet, joiden yksi edustaja ihmetteli kuvaavasti: "Mitä ihmettä ne suomalaiset sinne suksien pohjaan laittavat?"
Hiihdosta ei silti ole tulossa välineurheilua, sillä huonolla voitelulla voi hyvä hiihtäjä hävitä mutta hyvällä voitelulla ei huono hiihtäjä voi voittaa. Keskiviikkona ja torstaina mitalikahveisiin ehti jo tottua, kun Lähteenmäki ja Saarinen ensin toivat parisprintistä hopeaa ja sitten naiskvartetti ylsi viestissä pronssimitaleille. Vaikeasti alkaneet kisat saivat säkenöivän toisen viikon vastapainokseen.

Maastohiihdon upeisiin tuloksiin on pakko ola tyytyväinen, mutta mäkihypyn ja yhdistetyn tilanne on harmillinen. Ei mitain mitalia jo kolmansissa arvokisoissa putkeen. Mäkeä on koetellut piinallisen huono tuuri, samalla kun yhdistetystä puuttuu selkeä johtohahmo. Janne Happonen on jälleen vieraillut leikkauspöydällä, jonne Larinnon Villekin kiikutettiin jo tammikuussa. Kuitenkin, jos tarkkaillaan tulevaisuutta, minulla on hyvin vahva luotto, että Suomi on mäkikaudella 2011-12 vahvempi kuin vuosiin. Mitäpä sanotte vaikka joukkueesta Happonen-Hautamäki-Koivuranta-Larinto. Nyt menivät kisat kyllä sivu suun.

(Haluan lähettää julkisesti surunvalitteluni Japanin tragedian uhreille. Onneksi minun ja monen muunkin toiveet on kuultu ja turman vahingot jäävät ennustettuja pienemmiksi./I want to send my public condolence to the victims of the Japan's tragedy. Luckily my and many other wish have been consulted and the damage of the accident will be lower than was predicted.)