Vakavasti ottaen aloin seurata yleisurheilua vuonna 2006. Mieleeni jäi varsinkin Jukka Keskisalon loppukiri 3000 esteissä ja O-P Karjalaisen kova moukarikarjaisu Göteborgin EM-kisoissa. Mutta en minä kestävyysjuoksuun tai isojen miesten heittorinkeihin ihastunut. Ihan oma lukunsa oli keihäänheitto sinä kesänä. Vaikka EM-kullan kiskaisikin itselleen Andreas Thorkildsen, en jättänyt huomiotta uransa huippukuntoon nousevaa Tero Pitkämäkeä. Ja vuonna 2006, 12-vuotiaana, sovittelin itsekin tuota taikasauvaa käteeni.
Siitä asti heittoni pitenivät vuosi vuodelta 20-metrisistä nelikymppisiin ja yli. Samassa tahdissa kiinnostukseni teknistä lajia kohtaan kohosi. Upeita hetkiä koitti vuosina 2007 (Pitkämäen MM-kulta) ja 2008 (suomalaisten sijat 3-5 olympialaisissa). Niitä ei unohda koskaan. Eikä sitäkään, kun ensimmäisen kerran kaari 600-grammaisella napsahti yli 40 metrin. Mitäs sitten? Kesä 2010 oli kaikin puolin käännekohta keihäänheiton saralla.
Pitkämäki oli ehkä ollut liiankin musertavien paineiden alla siihen asti, kunnes suomalainen keihäspakka alkoi repeillä. MM-kisojen 2001 kävijä Harri Haatainen repäisi itsensä EM-koneeseen keihäskarnevaalien voitolla. Teemu Wirkkala alkoi olla jo tosi vakuuttavassa vireessä. Ari Manniosta tuli uusi haastaja. Antti Ruuskasen jättiheitto oli kiinni vain parista hauislihaksen jänteestä. Muuten hauiksesta puheen ollen Tero Järvenpäällä oli alkanut edellisenä syksynä leikkauskierre. Näytti siltä, että suomalainen keihäänheitto karkasi käsistä. Niin kävikin. Eikä vain keihäs ollut karannut taivaan tuuliin vaan myös kirkkaat mitalit juoksivat muihin maihin.
Tämä kesä on ollut kaiken huippu. Loukkaantumiset riepovat itse kutakin, uusia nimiä putkahtelee kartalle sienisadon tapaan. Pitkämäkeä myöten tuloskunto on ollut naurettavan alhaista. Esimerkiksi, jos Pitkämäki olisi heittänyt yhtä huonosti MM-Osakassa 2007 kuin Kuortaneella 2011, mestaruus olisi vaihtunut sijaan 12. Syitä? Ihan mahdotonta sanoa. Arvailla voisi, että kun tasapäisiä kilpailijoita on Suomessakin ykskaks lähes kymmenen, harjoittelu- ja menestyspaineet ovat alkaneet vyöryä yli äyräiden. Kaikki yrittävät piinallisesti korjata ongelmiaan salamannopeudella. Ei tule kesää. Pitkämäen ottama lepotauko taisi olla aika älykäs toimenpide. Nyt pitäisi muidenkin koota päänsä ja keskittyä olennaiseen. Vähän niin kuin minunkin, jotta tavoittelemani 50 metriä lähestyisi.
